Kaverijengi tapaa pitkästä aikaa.  Siinä ruokapöydässä istuessa tietysti käydään ihan ensin ja pitkällisesti läpi taas jokaikinen vaippaihottuma, kakkakoneiden räkätauti ja päivähoitovaihtoehto.  Se ei ole yllätys.  Näinhän se aina menee.  Ja sitten joku muistaa ihan vahingossa, että onhan joukossa se yksi jolla sitä pirun ipanaa ei ole.  Sitten esitetään taas se yksi-kaksi kohteliaisuuskysymystä, jotka eivät liity vauvoihin.  Vastauksella ei niin väliä, onpahan nyt sitten kuitenkin kysytty.  Mutta.  Tällä kertaa päätetäänkin sitten haastaa.  Kysyvät firmasta.  Yritän siinä sanoa, että joo, kyllä mä edelleenkin omistan osan firmasta mutta en nosta sieltä enää palkaa.  Ja alkavat moittia joukolla siinä sitten (tosin ei ihan selvinnyt miksi moittivat...  en kyllä varsinaisesti jaksanut kuunnella että ehkä siinä syy epäselvyyteen).  Ja mitenhän tämä asia niille kuuluu? Varsinkin kun joukosta vain yksi on lisäkseni toiminut yrittäjänä ja hänellä kokemusta takana huima puoli vuotta.  Ja mitä enemmän yritän ohittaa asian, sitä enemmän joukolla hyökätään.  Ja ilmeisesti tästä kantaaottavuudesta olisi kai pitänyt olla otettu.  Siis ilmeisesti?

Mutta ei se kiusallisin edes ole tässä.  Kaikillä näillä muilla siis eri ikäisiä kakaroita ja yksi vielä odottaa jo seuraavaansakin.  Siinä kun ovat ottaneet ne yhdet (!) kuohuviinilasilliset niin alkaa tulla puheliaammaksi ja uskaliaammaksi joukko.  Kertovat sitten hihitellen missä kaikki nämä lapsensa ovat saaneet alkunsa ja olisiko pitänyt nimetä samalla tavalla kuin Beckhamit tekivät "alkupaikkakunnan" mukaan.  Siis oikeasti.  En mä halua tietää!  Ei ei ei.  Yritä nyt siinä sitten olla ottamatta kantaa, olla varsinaisesti kuuntelematta mutta hymistä jotenkin osallistuen.  En mä tiedä mikä tässä olisi se oikea etiketti.  "Että juu se meidän Ellinooravictoriajuliaanataikapaloma sai sitten alkunsa juuri sillä Milanon reissulla sen meidän riidan jälkeen...."  Eiiiiiiiiiiiiiiiiiiii.